"Birds flying high you know how I feel
Sun in the sky you know how I feel
Breeze driftin' on by you know how I feel
It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me
And I'm feeling good
Fish in the sea you know how I feel
River running free you know how I feel
Blossom on the tree you know how I feel
And this old world is a new world
And a bold world
For me
Stars when you shine you know how I feel
Scent of the pine you know how I feel
Oh freedom is mine
And I know how I feel"
-Nina Simone
Olenhan ma ehtinyt. Kayda hienossa ravintolassa, bilettaa toiden jalkeen pukumiesten kanssa, kavella yolla Louvren palatsin halki, tanssia fuga fugaa, hengittaa pilaantunutta sisailmaa, haistella pakokaasuja Riemukaarella, katsella kaupungin yli aamuruskossa, lentaa Loire-joen ylla, syoda arbuuseja ja viikunoita, keitella ayerveda-hirssia, juoda kaakaota vanhan tutkijasedan kanssa Châtelet'lla ja shampanjaa ihanan miehen kanssa Eiffel-tornin kupeessa, kahlata jaisessa koskessa, rakastua...
Valtavien ristiriitojen revittya minua joka suuntaan ei oikeastaan ollut enaa mitaan paatettavaa. Tama tyo tekee minusta sairaan, tama koko elama. Edes jarki ei voi pistaa hanttiin, kun keho ja tunteet tietavat, mihin menna. Kurkatkaapa vaikka vanhaa kirjoitustani viime syksylta mummoelamasta. No, perhe, koti, missio, rakkaus. Ajattelin ihan ensin opetella hengittamaan uudestaan. Sitten tarttua vasaraan ja kirveeseen ja kuokkaan ja kauhaan ja opetella elamaan hetkessa. Paljon on tehtavaa ja koettavaa.
Viikonloppu la Mériguessa vahvisti uskoani, itseluottamusta, joka ei loppujen lopuksi ole niin mahtava, kuin voin antaa ymmartaa. Vaatii kuitenkin paljon heittaytya, mutta en ole yksin. Liityn la Mériguen poikien joukkoon, Jean-Mauricen, Antoinen ja ennen kaikkea Jeanin. Lumikki ja kolme kaapiota (ei ne niin pienia ole!), muumilaakso, Kontu ja hobbitit, metaforilla on hauska leikkia.
Suomen-visiitti jaa siis toistaiseksi valiin. Tulen sitten ajan kanssa, jahka tuntuu silta. Paketoin toita pulkkaan, ja pian siirryn etelaan paivettymaan raikkaassa kevatilmassa (viikonloppuna aurinko porotti jo niin lampimasti, etta sain pienen auringonpistoksen). Samalla paasen vihdoin eroon naista sateilevista laitteista ja riippuvuutta aiheuttavista sovelluksista. Minut saa parhaiten kiinni puhelimitse tai sitten osoitteesta La Mérigue, 07230 Peyzac, France. Kylaan saa tulla, mutta kannattaa ottaa teltta mukaan, jollei riippumatto riita (kiitos Joonas). Riippumaton...
Monday, 11 February 2008
Subscribe to:
Comments (Atom)