Vaellus Euroopan halki junalla on ohi, ja majailen ystavani Fabienin luona Nîmes'issa. Terassi sisapihalla on katettu viinikoynoksin, joidan alla voi syoda illallista kynttilan valossa ja parantaa maailmaa (ja napsia rypaleita tuoreina). Lisaksi Fafa kantaa toista (puutarhatalouden tutkimuskeskus) hedelmia ja vihanneksia. Voitaisiin Suomessakin vakavasti harkita ilmastonmuutoksen positiivisia vaikutuksia noin niinkuin ruokavalion monipuolistamisen kannalta. Matkustettuani lahes kaksi vuorokautta, voin kokemuksesta suositella junamatkailua pidemmillekin matkoille. Kun ei ole kiire mihinkaan voi suosiolla heittaytya valitilaan ja tarkkailla ymparistoaan matkan edetessa. Eri asia on, kuinka kauan kestaa palata maanpinnalle siita valitilasta...
Tanaan paasen leikkimaan turistia ja tutustumaan vahan tarkemmin tahan vanhaan roomalaiskaupunkiin.
3 comments:
Hei rakas
miten suurenmoisen ihanaa, että pidät tämmöistä blogia.
Tuommoiset liminaalitilat on tärkeitä, anna itsesi kellua vaan. Kohta sä kopistelet siellä Pariisin kaduilla ja tutkimusinstituutin leveillä käytävillä niinkuin et olisi muuta tehnytkään...
Mutta me ikävoimme sinua täällä kovin. Oi niin kovin.
Halirutistus,
Unna
HeI!
Nythän mä olen tosi kömpelö näissä blogihommissa. Loin jo jotain ja toivon todella, että tämä tulee jotenkin perille. Kiitos ihanasta blogi-ideasta, kuten jo äsken kirjoitin (taisi hävitä bittiavaruuteen) on upeaa, että pidät tätä. Kuvia ja kommentteja lisää. täällä kaikki ok, paitsi Repulla silmä_, korva- ja poskiontelutulehdus.
t.riitta
Siis se tuli perille tai meni, miten vaan. Mahtavaa, elän blogielämää minäkin! Hei ja heti lisää kuvia ja Fafasta myös ja kaikesta ja uudesta kodista sitten kun sinne menet!
t.Riitta
Post a Comment