Hulinaa ja huilailua

Uhh, aikamoista hulinaa. Tanaan ei tule toista mitaan, vahan heikko olo. Pelkaan tulevani kipeaksi just kun olen lahdossa etelaan serkun luo. Viime paivina on ollut ihan poikkeuksellisen reipasta ja mukavaa, silla Maria ja Jenni tosiaan ovat kylassa. Olemme syoneet hyvin ja kayneet kirppareilla, kuunnelleet livejazzia ja tavanneet amerikkalaisen basistin. Sellaisen kunnon basistin, kontrabasso ja mustat lasit. Sunnuntai-iltapaivana lounaskahvilla meita jututti ranskanvenezuelalainen vanha herra. Vastaavia poikkeuksellisia tapaamisia mina arvostan; mies kertoi meille Caracasin suomalaisista 1950-luvulla, Hugo Chavezin politiikasta, arkkitehtuurista ja taiteesta (ukko oli siis taiteilija-arkkitehti), Yhdysvaltain voimapolitiikasta seka siita, kuinka rankkaa on olla nainen tyhmien miesten keskella. Harvinaislaatuinen tapaus, todella.

Toissa riittaa tekemista, mutta kaikki etenee edelleenkin liian hitaasti minun makuuni. Ensi tiistaina raideliikenne uhkaa taas lakolla, joten kaikki tyomatkat on peruttu. Siita viikon paasta puolet julkisesta sektorista aikoo myos lakkoilla, mukaan lukien rautatielaiset, joten taalla istua jokotan seuraavat pari viikkoa.

Mutta ei se mitaan, jos TYOmatkat lykkaantyvat. Nimittain Nancyn ja Montpellierin reissujen lisaksi varasin juuri junaliput Lontooseen itsenaisyyspaivaksi. Perjantaina voin kuljeskella kaupungilla ja sitten viettaa viikonlopun ystavani Alicen kanssa, joka jo suunnittelee bileita paani menoksi. Ystavani Fabien on myos kutsunut minut mokkeilemaan uuteen asuinpaikkaansa Limoges'iin, joten menoja riittaa.

Heh, Pariisin runsaan reilunkaupan tarjonnan innoittamana loysin kahden kuukauden etsinnan jalkeen taydelliset housut. Nailla sopii kulkea kaupungilla ja metsassa seka tanssia. Luomupuuvillaa ja -hamppua.


Ei mutta, vakavista aiheista, Ranskan radion ykkosuutinen tanaan oli Jokelan eiliset tapahtumat. Ilmeisesti surma kosketti koko Euroopan mittakaavassa. Ehka nain ihmiset samaistuvat miettien, etta vastaava voisi sattua omalle kohdalle.