Huoh! Kuka kaski herata aamuviidelta ja valvoa aamukahteen? Jos kerran on niin mukavaa vastaanottaa vieraita, laittaa superhyvaa currya ja lipittaa olutta, niin... Olin iloinen, etta sain kutsua syomaan Fafan ja kaverinsa Rafan, joka jarjesti minulle katon paan paalle saapuessani kaupunkiin. Ikuiset keskustelut politiikasta ja etenkin Sarkozysta ronsyilivat, vaikka oikeastaan dialogi eteni minun kritisoidessa ranskalaista systeemia ja poikien puolustaessa omaansa. Polkkypaat! Onneksi Ida saapui tuomaan mukaan Tanskan mallin ja annoksen positiivista energiaa.
Hyodynsimme trooppista ilmastoa istumalla viela terassilla myohaan yohon: maistuvaa tanskalaista olutta ja marinoituja oliiveja. Ei ihmekaan, etta vasyttaa. Tama illanistujaiskulttuuri ei sovi minulle, joka tarvitsen 8-9 tunnin younet selvitakseni tyopaivasta. No, ei sellaista unetusta, jota lahipullakaupan suklaaherkut ja kuppi tujua kahvia ei lieventaisi. Aarimmaisessa hadassa on joskus turvauduttava laillisiin huumeisiin, ei hyva.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
No nuo on huumeista herkullisimpia. Parempi turvautua niihin, nauttia niistä ja selvitä päivästä, kuin turvautua niihin, suomia itseään ja tuntea olonsa vielä kurjemmaksi. Jos ärsyttää, se on vain verensokerin laskun syy. Lisää suklaata!!!!!
Nukutaan sitteku mä tuun. Ei mene enää kuin viikko.
Hyviä yöunia tänäyönä Nooralle toivoo
Iiris
Post a Comment