Hunajaa ja juustoa

Ah, rakastan toreja! Sunnuntaisin käyn ostamassa viikon tarpeiksi hedelmiä ja vihanneksia. Saatan jäädä jututtamaan jotakuta myyjää, mutta tällä kerralla minut lyötiin ällikällä. Eksyin kojulle, jossa vanhempi rouvashenkilö piti nuorelle parille palopuhetta hunajan ja muiden mehiläistuotteiden hyvistä vaikutuksista. Otin osaa keskusteluun, ja siinä vaahtosimme yhdessä pitkän tovin hunajan mahtavista ominaisuuksista, tehotuotannon vaikutuksista eläimiin, viimekesien hunajasadoista ym. Löysin rouvasta hengenheimolaisen - ensimmäinen tapaamani ranskalainen kasvissyöjä, joka asustelee yksin Champagnen maaseudulla hoitaen pariakymmentä mehiläispesää ja pientä löytöterrieriä. Vaikka syön jo nyt päivittäin hunajaa ja siitepölyä, tapaaminen innosti minua torjumaan kaupungin saasteiden ja syksyn flunssakauden haittoja aimoannoksella tätä nannaa.
Ilmeisesti keskiverto ranskalainen vetää vuodessa nassuun 50-60 kiloa puhdasta valkoista sokeria, parhaimmat 80. Ja yhden pienen purkin verran hunajaa! Uskallan väittää, että jos suhdeluku olisi toisinpäin, kansanterveys olisi paljon paremmassa jamassa. Rouva torilta - Elisabeille, aika hurahtanut tyyppi - ei ole tarvinnut lääkäriä eikä antibiootteja yli kymmeneen vuoteen.
Jatkoin ajatusta pienellä nettisurffailulla. Ilmeisesti Pariisi ei ole mehiläishoidon kehitysmaa. Mm. Luxembourgin puistossa ja jopa kansallisoopperan katolla hoidetaan mehiläisiä. Ensin mainitussa järjestetään myös koulutusta aiheesta, mutta valitettavasti olen paikalla sen suhteen hieman huonoon aikaan. Ja lisäksi täältä meidän kotikukkulalta löytyy asialle omistautunut herra butiikkeineen! Kotisivuillaan on mm. listattu eri hunajien terveysvaikutuksia. (Ah! huomasitteko, kuinka lahjakkaasti osasin luoda linkit ko. sivuille?)

Monet teistä varmaan haluavat lopuksi tietää, missä kaikissa hömpötyksissä olen ollut mukana ja mitä kaikkea olen nähnyt täällä. En usko, että haluankaan lähteä valloittamaan koko valtavaa kaupunkia, jonka ohjelmatarjonta on suorastaan ahdistavan laaja. Voin löytää läheltä juttuja ja ihmisiä, jotka kiehtovat, nauttia ihan pienistä asioista. Eilen kävelimme Idan kanssa tunteja kaupungilla etsiytyen aina Seinen rantaan asti. Rannalta löysimme lounaisranskalaisten maataloustuottajien markkinat viininmaistajaisineen ja ostimme luomujuustoa. Pohdimme sitä, miten kaupungilla melun, saasteiden, autojen ja kiireisten ja äkäisten ihmisten keskelläkin voi säilyttää mielenrauhansa, kun vaan pysyttelee tietoisena ja sulkee hulluudet itsensä ulkopuolelle. Illalla söimme yhdessä ja tyhjensimme pullon mahtavaa roséta jutellen pitkään, noh, rakkaudesta ja elämästä yleensä. Illan pimeydessä nojasin ikkunakaiteeseen viinilasi toisessa ja juustopäälysteinen leipäpala toisessa kädessä, vilkutin vastapäisen asunnon illanviettäjille ja huomasin, miten voin olla tyytyväinen näin pienistä jutuista.