Säiden kylmetessä lämpötila on tasaiset 15 sisällä ja ulkona, ennen kuin raaskivat laittaa lämmityksen päälle. Kylmettymistä torjuaksemme Ida johdatti mut vintage-vaatteiden Mekkaan Le Marais'n juutalaisten ja Pariisin homoväestön asuttamaan kortteliin. Matkaan tarttui villapaitoja ja hulmuhelmainen hame; enää odottelen tilaisuutta päästä tanssimaan. Kaupungista löytää todella eri puolia, kun matkaa keskustan shoppailukaduilta metrolla Montmartreen, jossa katukaupustelu, paistuvien maissintähkien tuoksu ja vilinä kadulla muistuttaa pikemmin jostain afrikkalaisesta kaupungista.Tänään nautin syysauringon lämmöstä Jardin de Plantes'in käytävillä kuljeskellen, noin viidensadan muun kaupunkilaisen ja turistin kanssa. Luonnontieteellisen museon puutarhassa lapset näkevät, miltä tomaatti näyttää ennen kuin se päätyy kaupan kassalle. Katselin syötäviä kasveja, joita kukaan ei koskaan tule syömään, keräsin syksyn värikkäitä lehtiä ja halailin ikivanhaa mäntyä, jonka kanssa jaoimme hieman ulkopuolisen fiiliksen. Ei kaupunki ole männyn paikka. Sinne jonnekin Linnén systemaattiseen järjestykseen oli istutettu rakkauden omenapuu, ja kyllä mua nauratti :)
Duuni alkaa ottaa tulta alleen. Torstaina on tapaaminen ympäristöministeriössä, ja muitakin kokouksia tulisi järjestää sekä laatia väliraportti. Mielenkiintoista sinänsä - pää ei enää välttämättä kopsahtele työpöytään iltapäivän edetessä - mutta haasteellista. Yhden aidan kun ylittää, niin seuraava on jo vastassa.
Mutta helppoa se on minun elämäni, kun kuuntelee toisten tarinoita. Meillä on kylässä pariisilainen tyttö, joka asuu Lontoossa amerikkalaisen poikaystävänsä kanssa, joka on Irakin sodan käynyt merivoimien sotilas. Edessä on muutto jenkkeihin, jossa odottavat superuskovaiset vanhemmat. Ja stereotypiat sen kuin vahvistuu...
No comments:
Post a Comment