En ole oikeastaan vielä tavannut kovin montaa paljasjalkaista pariisilaista. En myöskään ketään, joka myöntäisi aidosti viihtyvänsä täällä niin hyvin, että voisi kuvitella jäävänsä ikiajoiksi. Täällä sanotaan, että ihmiset kaipaavat klorofylliä. Mutta miksi kukat on pantu häkkiin? Ihminen on osa luontoa, ja sitä haetaan vaikka ulkoiluttamalla noita pieniä näätiä, vai mitä ovatkaan. Ihmiskontaktin saa helposti, kun jututtaa toista elukan omistajaa. Sama kokemus minulla on koiran ulkoiluttamisesta Uudenmaankadulla :)
Minä hakeudun vihreisiin maisemiin ensi viikonloppuna. Hyödynnän vapaapäivän ja matkustan (sikakalliilla) junalla serkun luo metsäiseen laaksoon. Ja tiedoksi: vietän joulunpyhät Suomessa, joten silloin nähdään!
No comments:
Post a Comment