Matkan tarkoitus osa 2

Lauantai-iltana laskeuduimme alas laaksoon katsastamaan rakenteilla olevaa ekoyhteisöä, eco amo nimeltä La Merigue (itse assosioin heti L'Amerique!). Siellä tapasimme aiemmin Pariisissa monikansalliselle yhtiölle it-hommissa puurtaneen miekkosen, joka on päättänyt asustella talven yksin jurtassa. Eikä missä tahansa jurtassa, sillä tämä oli rakennettu Mongoliassa, on sateenpitävä ja villalla eristetty ja ainakin yhtä iso kuin meidän Pariisin kämppä. Yhteisöä rakentava järjestö järjestää paikalla työpajoja paikkojen kunnostamiseksi. Vanhoihin raunioihin remontoidaan keittiötä, rakennetaan ulkovessoja ja -suihkua, viime kesänä arkkitehtiopiskelijoiden porukka teki leivinuunin. Meille tarjottiin aperitiivit - luomupunkkua ja hunajanmakuisista kukista tehtyä mehua - ja juttelimme pitkät tarinat luomuruuasta, maata happamoittavista männyistä, mehiläisistä (yllätys! pihasta löytyi pesiä). Toivottavasti pääsen vielä syksyn aikana palaamaan laaksoon soittelemaan rumpua ja keräämään sieniä metsistä. Ihastelin vastaavien elämänmuotojen helppoutta tässä ilmastossa. Pohjolan kylmyydessä asiat ovat haastavampia ja elanto raskaan työn takana.