Kuulostaa ehkä tosi porvarilliselta, mutta elämää helpottaa huomattavasti kaikennäköiset läpykät, kuten pankkikortti, matkakortti, kirjastokortti... Ensin mainitun onnistuin tilaamaan tänään, sillä olin hyvään tapaan sopinut tapaamisen lähimpään pankkikonttoriin. Siellä minut otti vastaan kaunis nuori mies, joka tarjosi minulle kahvia ja kehui kielitaitoani (se tuntuu täällä tulevan heti bonjourin jälkeen). Juttelimme maastani, työstäni, ranskalaisesta byrokratiasta (huh!) ja samalla printtailtiin ja allekirjoitettiin kokonainen kansiollinen lipukkeita ja lapukkeita. Kumma, miten sitä saa hyvää palvelua kun on nuori ja nätti ja vähän hymyilee. Minulla oli taas tuuria, joskus nämä pikku asiat voivat osoittautua hyvinkin hankaliksi prosesseiksi.
Ranskalaiset on kyllä hakoja tässä hallinnossa. Sillä elätetään kolmannes kansakunnasta. Palataan mekin takaisini shekkiaikaan, niin löytyisi kummasti työpaikkoja lisää, kun jokaikinen lappunen täytyy käydä läpi ja rekisteröidä. Tämä koko toimisto elää konferensseilla, komiteoilla, raporteilla ja strategioilla. Kysynpä vaan, kuinka monta puuta tropiikissa säästyy sen ansiosta, että istun tässä puoli vuotta keräämässä meriittiä ceeveeseen?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Voi! Kuulostaa niin Berliiniltä! Tuota puolta siitä kaupungista ei ole yhtään ikävä.
Koita kestää siellä byrokratian viidakoissa!
Maija
Post a Comment