Paris zen

Tätäkö tämä nyt sitten on? Käytän puolet päivästäni töissä, työmatkalla tai töihin muuten orientoituessa. Ja minulla on sentään ihan leppoisa työympäristö, normaalit työajat ja pariisilaisittain lyhyt työmatka. Tuntuu siltä, että tahti on täälläkin kovenemassa. Esim. harjoittelijakolleegat tekevät pitkiä päiviä naurettavalla palkkiolla.

Mutta ei hätää. Eräs ranskalainen instituutio - Guide de Routard - on tehnyt työn ja kaupunkielämän stressaannuttamille pariisilaisille rentoutumisen helpoksi. Paris zen -opas paikantaa Pariisin rauhalliset puistot, hierojat, joogakurssit, meditaatiokeskukset, luomukaupat ja kasvisruokaravintolat mielen rauhoittamiseksi. Zen-oppaan mukaan Pariisin puistoista löytyy hämmästyttävät 460 000 puuta! Ja kaikeksi onneksi ahdistuneet voivat kääntyä myös asialle omistautuneiden butiikkien puoleen (rekuperaatio...). Sana zen on ranskankielessä yhtä väärinkäytetty kuin etuliitteet eko- ja bio.

Minun oli pakko jo kääntyä kaupungin puistojen puoleen. Ensimmäinen viikko vankina pöydän ja tietokoneen sekä tuolin välissä tekee kipeää käsille, selälle, hartioille. Ikään kuin kroppa luovuttaisi vapautensa lannistuneena ja lukittuisi toimistotyön kankeuteen. Liikunnasta, mm. joogasta ja lenkkeilystä, on tullut tarkoitushakuista toimintaa, sillä ilman en fyysisesti pärjää. Läheinen puisto tarjoaa mahdollisuuden lenkkeillä muualla kuin autojen välissä. Perämetsästä repäistylle, pelto-, järvi- ja metsämaisemaan ja niiden antamaan liikkumisen vapauteen tottuneelle, tuntuu kurjalta, miten koirat pannaan omaan aitaukseensa ja lapset omaansa "virkistäytymään". Aikuisille on myös oma aitauksensa - hieman isompi tosin - jossa juostaan ympyrää nätisti omalla puolen polkua vastakkaisiin suuntiin. Aitauksen ulkopuolella autot jatkavat loputonta valloitustaan pakokaasujen levitessä puistoon ja noustessa asuntoihin.